tiistai 11. helmikuuta 2014

Jumala pitää huolen hulluistaan

On todella rohkaisevaa kuulla toisen ihmisen todistusta Jumalasta. Pari viikkoa sitten olin naistenillassa ja eräs ystäväni piti puheen. Hän kertoi siinä viimeisestä puolesta vuodestaan ja muutamasta tapahtumasta, joissa Jumala auttoi ihmeellisillä tavoilla. Esimerkiksi heidän perheensä ollessa hyvin tiukilla taloudellisesti, hän joutui dilemman eteen: ostaako miehelleen hänen tarvitsemiaan lääkkeitä, jotka maksaisivat heidän koko seuraavalle viikolle tarkoitetut rahat. Tilanne oli hankala, eikä helpottanut yhtään ajatella, että sen päivän ateria olisi viimeinen pitkään aikaan. Ystäväni päätti kuitenkin luottaa asiassa Jumalaan ja ostaa hänen miehelleen hänen tarvitsemansa lääkkeet. Matkalla tuntematon ihminen kulki hänen ohitseen ja ohittaessaan hänet, mies tunki rahaa ystäväni käteen. Hänen ollessa myös julkisessa vessassa, joku ojensi setelin oven alitse ja käski ystävääni ottaa se. Ja näin heidän ei tarvinnut paastota palkkapäivään saakka.

Myös yksi parhaista ystävistäni on viime aikoina kertonut samankaltaisen rukousvastauksen. Heidän budjettinsa ruokaan loppui, ja silloin heidän kaverinsa samasta rapusta soitti, että haluaisivatko he hänen tavarat jääkaapista, kun hän lähtee muualle. Ja mikä parasta, tämän jääkaapista löytyi kaikki ne safkat, joita ystäväni oli toivonut pystyvänsä ostaa kaupasta!

Nämä tarinat rohkaisevat minua. Ne laittavat minut pohtimaan sitä, kuinka paljon luotan omaan budjetointiini. Kuinka paljon haluan kontrolloida omaisuuttani, menojani ja tulojani? Onko se niin vaikeaa luottaa Jumalaan? Luotanko Häneen vain sanoissa enkä teoissa? Olisi ihana pystyä luopumaan kontrolloinnin tarpeesta, laittaa joskus aivan liikaa rahaa kolehtiin ja huutaa Jumalalle: "Lupaa että pidät musta huolta!"

Noh. Tarkoitukseni ei itse asiassa ollut puhua tuosta aiheesta lainkaan. Innostuin vain jatkamaan ja jatkamaan 'introani'. Aihe josta halusin tänään kirjoittaa on omakohtaiset rukousvastaukset lähiajoilta. Se miten noiden rukousvastauksien oli tarkoitus palvella minua introudellaan oli se, että niiden kautta rohkaistuin pohtimaan omaa elämää ja sitä, miten Jumala on toiminut siinä.

En tiedä kuinka moni lukijoistani tietää, että olen menossa alkukesästä naimisiin. (Sekin yksi suuuuuuri rukousvastaus <3) Olemme kuitenkin tulevan mieheni kanssa molemmat köyhiä opiskelijoita. Vanhempani kustantavat osan kuluistani, mutta Tuomaksen puolelta ei tule lainkaan rahallista tukea. Meillä on siis monen tuhannen euron potti odottamassa maksamista. Ja se stressaa.

Olen aina inttänyt kaikille, etten koskaan haluaisi työskennellä opintojeni ohelle. Ajattelin, ettei paukkuni riittäisi millään molempiin. Stressatessani tulevaa rahan tuhlausta päätin kuitenkin hakea töitä kevääksi. En tiedä vihaanko mitään yhtä paljon kuin työnhakurumbia! Siitä huolimatta, eräänä iltana skarppasin ja tuumasin Tuomakselle, että seuraavana aamuna ryhtyisin tuohon hullunmyllyyn. Aamu oli yksi parhaimmista, mitä minulla on koskaan ollut. Eräs ystäväni oli laittanut minulle tekstiviestin siitä, että tulisinko hänen luokseen pari kertaa viikossa töihin lasten- ja kodinhoitajaksi. JAIKS! Ei tarvinnut enää hakea töitä, kun niitä tarjottiin suoraan puhelimeeni!

Myöhemmin keväällä olen saanut myös suoraan sähköpostiini työtarjouksen parista leiristä. Mahtavuutta! Jumala kai tietää kuinka paljon stressaan ja vihaan töiden hakua, kun hän lähettää minulle työtarjouksia ilman, että teen mitään niiden eteen :P <3

Tietysti minua stressaa vielä kesätyöt, sillä ilman niitä meillä ei ole sulhaseni kanssa mitään mahdollisuutta lähteä Honeymoonille. On nihkeetä, kun porukka kysyy minne olemme menossa, ja olisi itsekin kiva katsella paikkoja ja varata lennot jonnekin, mutta todellisuus on se, ettei meillä välttämättä ole lainkaan varaa lähteä minnekään! Toivon ja rukoilen, että Jumala todella antaisi minulle kesätöitä, jotta pääsisimme edes kesän loputtua matkalle. Vaikka kyllä mä oon tosi kiitollinen jo kaikesta tästä mitä mulla on ja kuinka oon saanut ihmeellisesti edes keväälle töitä. Ehkä tää on sellanen asia, josta mun pitäis lopettaa stressaaminen, mol.fi-sivuston jatkuva plärääminen ja huutaa Jumalalle: "Auta mua luottaa Suhun ja Sun suunnitelmaas!"

_____________________
Edit: Harvoin kirjoittelen näin tiheeseen tahtiin, mutta koin tämän lisäyksen välttämättömäksi! Sain tänään (12.2.14) kesätöitä. Ei muuta :) Vieläpä kivoja kesätöitä ü Kannattti siis luovuttaa se asia täysin Jumalalle, hän antoi avun. Niin kuin otsikkokin sanoo, Jumala todella pitää huolen hulluistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti