Elämässäni tapahtuu ihmeellisiä asioita

Heräsin tähän aamuun oksentamaan räät kurkustani, huomaamaan kuinka kalpeat kasvoni ovat ja miten ylirasittuneet silmäni täsmäävät nenästäni vuotavan veren väriin. Oi tätä kipeänä olemisen autuutta! Olen tämän syksyn aikana sairastellut poikkeuksellisen paljon, vähintään kerran kuukaudessa. Tänään sille löytyi kuitenkin todennäköinen syy: terassillani kasvaa mitä ilmeisimmin hometta. Asia ei ole itsessään miellyttävä, mutta iloitsen siitä, että jatkuvalle sairastelulleni on vihdoin löytynyt selitys.  Onhan se masentavaa jäädä koulusta pois tenttiviikon lähestyessä, eikä vapaapäivinäkään löydy energiaa ottaa opiskelukavereita kiinni. Olen kuitenkin päättänyt olla lannistumatta. Aion pitää tämän asian rukouksissani ja toivoa, että tänä aamuna lähettämäni sähköposti taloyhtiölle saa tarvittavia toimenpiteitä aikaan. Jumalalla kun on usein tapana yllättää meidät positiivisesti.

Seuraavaksi eräs tämänpäiväinen rukousvastaus ja tarina siitä, kuinka Jumala yllätti minut.

Viime keväästä asti olen haaveillut työskenteleväni ensi kesän Joutjärven seurakunnan nuoriso- ja rippikoulutyön parissa. Heti syksyn lähestyessä kyselin eräältä ystävältäni miten sitä tulisi hakea. Asia jäi kuitenkin vähän hämäränpeittoon. Parin viikon kuluttua tästä keskustelusta halusin tehdä jotain asian eteen ja päätin lähettää seurakunnan paimenelle hakemuksen sähköpostitse. En kerennyt kuitenkaan edes aloittaa kirjoittamista, kun sähköpostiini saapui ilmoitus Lahden seurakuntien vapaista kesätyöntekijän paikoista. Se jo itsessään oli minulle suuri rukousvastaus ja stressin lievittäjä: nyt minulla oli sähköpostiosoite, johon hakemus tuli virallisesti lähettää.

Kirjoitin hakemukseni ja rukoilin mielettömästi, että voisin päästä haastatteluun. Kalenteriini merkkaamat haastattelupäivät lipuivat ohi ja toivoni rappeutui. En tiennyt enää mitä tehdä ensi kesänä. Oli vaikea luopua siitä ajatuksesta, että olisin voinut saada tuon työn. Olisin voinut työskennellä siinä seurakunnassa, jossa olen varttunut. Ja niiden ihmisten keskellä, jotka ovat jo entuudestaan sydämessäni. Olisin myös voinut työskennellä Lahdessa, siinä kaupungissa, jossa minun tulee muutenkin ravata paljon ensi kesänä, kun toimin siellä kaasona. Siskoni linkitti pettymykseeni muiden seurakuntien kesäteologihakuja, mutta joku pidätti minua hakemasta yhteenkään.

Lopulta päädyin kuitenkin siihen, että ehkä minun tulee vain hakea kesätöihin Helsingin kauppojen kassoille. Hakemuksia minun on pitänyt ryhtyä kirjoittamaan jo aika sitten, mutta sairasteluni ovat suodattaneet suurimman osan opiskelujeni ulkopuolisista töistä pois. Täten en ole saanut aikaan hakea vielä minnekään muualle.

Tänään, päivänä joka alkoi ryntäyksestä vessanpöntön ääreen oksentamaan, sain Joutjärven seurakunnan paimenelta tekstiviestin, jossa kysyttiin kiinnostustani kesätyöntekijän pestiä kohtaan. Luulin, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia tähän unelmaduuniin, sillä en ollut päässyt edes haastatteluihin asti. Ilmeisesti minulla ei vain ole ollut tarvetta tulla haastatteluihin, sillä päätöksentekijät ovat tunteneet minut, eivätkä haastattelut olisi tuoneet mitään uutta, oleellista informaatiota esiin. Kutsu tehtävään oli silti todellinen yllätys. Ja se on saanut minun huuleni kestohymyyn. Tänään suuri joulunodotukseni on vaihtunut ensi kesän haikailuun!

Minun fenomenologiani

Monesti kun kaverit ovat kyselleet minulta miksi uskon Jumalaan, en ole voinut muuta sanoa kuin että minun on mahdotonta olla uskomatta. Olen kokenut elämäni aikana niin voimakasta Jumalan läsnäoloa ja johdatusta, olen saanut olla todistamassa pieniä ja suuria ihmeitä ja en kerta kaikkiaan ole koskaan osannut kuvitella parempaa elämää kuin mitä kristittynä eläminen on.

Tapa, jolla Jumala on saanut minut kerta toisensa jälkeen itsensä luokse, on rukoukset. Tietenkään, jos en rukoile, lue sanaa, käy seurakunnassa tai tee yksinkertaisesti mitään sen eteen, että haluaisin lähestyä Jumalaa, kuinka voin olettaa että hän näyttäytyisi minulle? Raamatussa sanotaan, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ehkä tapa jolla nuorempana tutkin uskon asioita, olikin juuri hieman fenomenologinen*: heittäydyin uskon pariin ja tein tutkimusta omista kokemuksistani käsin – kolkutin ja minulle avattiin.

En kuitenkaan sano, että Jumala vastaisi jokaiseen rukoukseen välittömästi. Yksi mielestäni kauneimpia rakkaustarinoita on legenda miehestä, joka rukoili 40 vuotta vaimoa, ja Jumala vastasi hänen rukoukseensa heti. Eikö juuri se riistäisi Jumalalta kaikkivaltiuden, jos hän olisi alisteinen meidän rukouksillemme? Mutta kaikkivoipuudessaan ja rakkaudessaan hän HALUAA kuulla rukouksemme ja HALUAA vastata niihin. Hän HALUAA osoittaa rakkauttaan meitä kohtaan, hän HALUAA näyttää rakastavansa ja välittävänsä meistä aivan upealla henkilökohtaisella tasolla. Ja tätä rakkautta jokainen meistä saa kokea joka päivä, jos vain heittäydymme hänen eteensä, tuoden rukouksemme, tuoden huolemme, ilomme, tunteemme ja ajatuksemme hänelle. Hän kantaa, hän rakastaa ja ennen kaikkea, hän kuulee ja vastaa.


*Fenomenologia on uskontotieteen tutkimusala, jossa pyritään tutkimaan tiettyä uskontoa sen uskoville ilmenevästä kokemusmaailmasta käsin. Usein nämä em. tutkijat löyttäytyvät johonkin uskonnolliseen yhteisöön ja pyrkivät samanlaiseen, autenttiseen uskoon kuin muutkin tuon uskontokunnan jäsenet, jotta tutkijan tutkimustulokset tästä uskonnosta olisivat mahdollisimman aidot.

Rukousvastauksia

Lukuisan blogin aloittaneena tiedän, kuinka haastavaa on löytää aihe, joka ei olisi täysi kopio joltain toiselta ihailemaltaan henkilöltä, eikä liian vieras, ettei sisäinen palo lakkaisi heti parin raapustuksen jälkeen. Ylihuomenna on tentti ja minun tulisi mennä tänään aikaisin nukkumaan, että jaksan opiskella koko huomisen päivän. Mutta kuten tavallista, juuri silloin kun ei olisi aikaa ”tuhlattavaksi”, sain mielestäni toimivan idean blogiini. Rupean kirjoittamaan rukousvastauksista, tai ehkä jopa yleisemmin rukouselämästäni.

Olen aina halunnut kirjoittaa tosi syvällistä blogia, mutta se on tyssännyt yksinkertaisesti siihen, etten osaisi tehdä varmaan edes lyhyttä kuvaelmaa kauniista talviaamusta. Toisena haaveena on ollut pitää ruokablogia, mutta siitä minä tiedän vielä vähemmän. Olen kuitenkin tosi ”rukoilevainen” tyyppi, ja monet rukousvastaukset jäävät usein pitkäksi aikaa mieleen. Joka päivä tekisi mieli hehkuttaa niitä Facebookissa, mutta useimmiten saan itseni hillityksi. Ei kukaan jaksaisi sellaista kaveria, joka hehkuttaa Jumalaa monta kertaa päivässä statuksissaan. Vaikka ylistäisinkin niissä Jumalaa, porukka kokisi sen mitä luultavimmin ärsyttävänä leijailuna siitä, että mullapa menee hyvin uskossa, vaikkei sillä ole mitään tekemistä asian kanssa.

Viime perjantaina selvittyäni ihmeellisellä tavalla filosofian tentistä, tuli edellä mainitsemani tarve antaa suorituksestani ylistys sille, jolle se todella kuuluu. Lopulta päädyin kuitenkin pyyhkimään ylistävän tekstini ja kirjoittamaan tilalle: "AH mikä fiilis, ku eka yliopistotentti takana ja tunne, että se tais mennä jopa läpiki!! :)))"

Todellinen tarina tämänkin statuksen takana on seuraava:

 Olen tänä syksynä aloittanut opinnot Helsingin teologisessa tiedekunnassa. En ole oikein koskaan ollut lukuihmisiä, tai muutenkaan kovin ahkera koulussa. Lukion vedin lähes lukematta läpi ja sen jälkeen pidin pari välivuotta ennen opintojeni aloittamista. Opinnot alkoivat, mutten saanut itseäni lukemaan mitään. Kävin kuitenkin luennoilla, mutta karu todellisuus kohtasi minut, kun tajusin, että minun tulee todella opiskellakin ja lukea kirjoja, että pääsen tenteistä läpi. Tiedostettuani tämä en kuitenkaan saanut itseäni avaamaan kirjaa. Odotin, odotin ja odotin kunnes erääseen filosofian tenttiini oli jäljellä 24 tuntia. Eikä minulla edes ollut sitä kirjaa, mikä siellä tuli tenttiä. Arvaatko mitä tein? Jatkoin nukkumista. Nousin vasta kahden jälkeen päivällä ylös, tein ruokaa, datasin, pyykkäsin, tein lisää ruokaa ja taisin katsoa South Parkin uusimman jaksonkin jossain välissä. Vasta kuuden kieppeillä stressini oli kasvanut niin suureksi, etten voinut enää muuta kuin ristiä käteni ja pyytää apua opiskeluun. En tiedä miten se tapahtui, mutta opiskelin sinä iltana kello kahteen yöllä. Sain luettua koko kurssimateriaalin, 16 eri filosofia ja heidän teoriansa, kritiikkinsä ja historiansa. Ja vieläpä tein heistä kaikista oikein hienot käsitekartat, joiden kaikkien keskustaan olin piirtänyt kunkin filosofin pärstän.

Et ehkä usko Jumalaan, tai rukouksen voimaan, mutta itse koen sen suurena armona, että sain opiskeltua koko materiaalin sopivasti ennen koetta, vaikka olinkin koko kurssin aikana laiskotellut. Ennen kaikkea sain Jumalalta rauhan, motivaation ja itsekurin opiskella, mutta myös taidon ja viisauden opetella noinkin huiman määrän asiaa alle kuudessa tunnissa! Kuka voisi hyvällä omalla tunnolla ottaa kaiken kunnian tuosta järjettömän suuresta uurastuksesta itselleen? Minä otin, mutten halua jatkossa ottaa. Se on yksi syy tämän blogin kirjoittamiselle. Ujona suomalaistyttönä on helpompi kirkastaa Kristusta blogin kuin esimerkiksi Facebookin välityksellä. Enkä tätä kautta voi ärsyttää ketään postailuillani, sillä lukemaan päädytään aivan oma-aloitteisesti. :)