Olen aina halunnut kirjoittaa tosi syvällistä blogia, mutta se on tyssännyt
yksinkertaisesti siihen, etten osaisi tehdä varmaan edes lyhyttä kuvaelmaa kauniista talviaamusta. Toisena haaveena on ollut pitää ruokablogia, mutta
siitä minä tiedän vielä vähemmän. Olen kuitenkin tosi ”rukoilevainen” tyyppi, ja monet rukousvastaukset jäävät
usein pitkäksi aikaa mieleen. Joka päivä tekisi mieli hehkuttaa niitä Facebookissa,
mutta useimmiten saan itseni hillityksi. Ei kukaan jaksaisi sellaista kaveria,
joka hehkuttaa Jumalaa monta kertaa päivässä statuksissaan. Vaikka
ylistäisinkin niissä Jumalaa, porukka kokisi sen mitä luultavimmin ärsyttävänä
leijailuna siitä, että mullapa menee hyvin uskossa, vaikkei sillä ole
mitään tekemistä asian kanssa.
Viime perjantaina selvittyäni ihmeellisellä tavalla filosofian tentistä,
tuli edellä mainitsemani tarve antaa suorituksestani ylistys sille, jolle se
todella kuuluu. Lopulta päädyin kuitenkin pyyhkimään ylistävän tekstini ja kirjoittamaan
tilalle: "AH mikä fiilis, ku eka
yliopistotentti takana ja tunne, että se tais mennä jopa läpiki!! :)))"
Todellinen tarina tämänkin statuksen takana on
seuraava:
Olen tänä syksynä aloittanut opinnot
Helsingin teologisessa tiedekunnassa. En ole oikein koskaan ollut lukuihmisiä,
tai muutenkaan kovin ahkera koulussa. Lukion vedin lähes lukematta läpi ja sen
jälkeen pidin pari välivuotta ennen opintojeni aloittamista. Opinnot alkoivat,
mutten saanut itseäni lukemaan mitään. Kävin kuitenkin luennoilla, mutta karu todellisuus
kohtasi minut, kun tajusin, että minun tulee todella opiskellakin ja lukea
kirjoja, että pääsen tenteistä läpi. Tiedostettuani tämä en kuitenkaan saanut
itseäni avaamaan kirjaa. Odotin, odotin ja odotin kunnes erääseen filosofian
tenttiini oli jäljellä 24 tuntia. Eikä minulla edes ollut sitä kirjaa, mikä
siellä tuli tenttiä. Arvaatko mitä tein? Jatkoin nukkumista. Nousin vasta
kahden jälkeen päivällä ylös, tein ruokaa, datasin, pyykkäsin, tein lisää
ruokaa ja taisin katsoa South Parkin uusimman jaksonkin jossain välissä. Vasta
kuuden kieppeillä stressini oli kasvanut niin suureksi, etten voinut enää muuta kuin ristiä käteni ja pyytää apua opiskeluun. En tiedä miten se tapahtui,
mutta opiskelin sinä iltana kello kahteen yöllä. Sain luettua koko
kurssimateriaalin, 16 eri filosofia ja heidän teoriansa, kritiikkinsä ja
historiansa. Ja vieläpä tein heistä kaikista oikein hienot käsitekartat, joiden
kaikkien keskustaan olin piirtänyt kunkin filosofin pärstän.
Et ehkä usko Jumalaan, tai rukouksen voimaan,
mutta itse koen sen suurena armona, että sain opiskeltua koko materiaalin
sopivasti ennen koetta, vaikka olinkin koko kurssin aikana laiskotellut. Ennen
kaikkea sain Jumalalta rauhan, motivaation ja itsekurin opiskella, mutta myös
taidon ja viisauden opetella noinkin huiman määrän asiaa alle kuudessa
tunnissa! Kuka voisi hyvällä omalla tunnolla ottaa kaiken kunnian tuosta
järjettömän suuresta uurastuksesta itselleen? Minä otin, mutten halua jatkossa ottaa. Se on yksi syy tämän
blogin kirjoittamiselle. Ujona suomalaistyttönä on helpompi kirkastaa Kristusta
blogin kuin esimerkiksi Facebookin välityksellä. Enkä tätä kautta voi ärsyttää
ketään postailuillani, sillä lukemaan päädytään aivan oma-aloitteisesti. :)
