Heräsin tähän aamuun oksentamaan räät kurkustani, huomaamaan
kuinka kalpeat kasvoni ovat ja miten ylirasittuneet silmäni täsmäävät nenästäni
vuotavan veren väriin. Oi tätä kipeänä olemisen autuutta! Olen tämän syksyn
aikana sairastellut poikkeuksellisen paljon, vähintään kerran kuukaudessa.
Tänään sille löytyi kuitenkin todennäköinen syy: terassillani kasvaa mitä ilmeisimmin hometta. Asia ei ole itsessään
miellyttävä, mutta iloitsen siitä, että jatkuvalle sairastelulleni on vihdoin
löytynyt selitys. Onhan se masentavaa
jäädä koulusta pois tenttiviikon lähestyessä, eikä vapaapäivinäkään löydy
energiaa ottaa opiskelukavereita kiinni. Olen kuitenkin päättänyt olla
lannistumatta. Aion pitää tämän asian rukouksissani ja toivoa, että tänä aamuna
lähettämäni sähköposti taloyhtiölle saa tarvittavia toimenpiteitä aikaan. Jumalalla kun on usein tapana yllättää
meidät positiivisesti.
Seuraavaksi eräs tämänpäiväinen rukousvastaus ja tarina
siitä, kuinka Jumala yllätti minut.
Viime keväästä asti olen haaveillut työskenteleväni ensi
kesän Joutjärven seurakunnan nuoriso- ja rippikoulutyön parissa. Heti syksyn
lähestyessä kyselin eräältä ystävältäni miten sitä tulisi hakea. Asia jäi kuitenkin
vähän hämäränpeittoon. Parin viikon kuluttua tästä keskustelusta halusin tehdä
jotain asian eteen ja päätin lähettää seurakunnan paimenelle hakemuksen
sähköpostitse. En kerennyt kuitenkaan edes aloittaa kirjoittamista, kun sähköpostiini saapui ilmoitus Lahden
seurakuntien vapaista kesätyöntekijän paikoista. Se jo itsessään oli
minulle suuri rukousvastaus ja stressin lievittäjä: nyt minulla oli
sähköpostiosoite, johon hakemus tuli virallisesti lähettää.
Kirjoitin hakemukseni ja rukoilin mielettömästi, että voisin
päästä haastatteluun. Kalenteriini merkkaamat haastattelupäivät lipuivat ohi ja toivoni rappeutui. En tiennyt
enää mitä tehdä ensi kesänä. Oli vaikea luopua siitä ajatuksesta, että olisin
voinut saada tuon työn. Olisin voinut työskennellä siinä seurakunnassa, jossa
olen varttunut. Ja niiden ihmisten keskellä, jotka ovat jo entuudestaan sydämessäni.
Olisin myös voinut työskennellä Lahdessa, siinä kaupungissa, jossa minun tulee muutenkin
ravata paljon ensi kesänä, kun toimin siellä kaasona. Siskoni linkitti pettymykseeni muiden seurakuntien kesäteologihakuja,
mutta joku pidätti minua hakemasta yhteenkään.
Lopulta päädyin kuitenkin siihen, että ehkä minun tulee vain
hakea kesätöihin Helsingin kauppojen kassoille. Hakemuksia minun on pitänyt
ryhtyä kirjoittamaan jo aika sitten, mutta sairasteluni ovat suodattaneet
suurimman osan opiskelujeni ulkopuolisista töistä pois. Täten en ole saanut
aikaan hakea vielä minnekään muualle.
Tänään, päivänä
joka alkoi ryntäyksestä vessanpöntön ääreen oksentamaan, sain Joutjärven seurakunnan paimenelta tekstiviestin, jossa
kysyttiin kiinnostustani kesätyöntekijän pestiä kohtaan. Luulin, ettei minulla
ollut mitään mahdollisuuksia tähän unelmaduuniin, sillä en ollut päässyt edes
haastatteluihin asti. Ilmeisesti minulla ei vain ole ollut tarvetta tulla haastatteluihin,
sillä päätöksentekijät ovat tunteneet minut, eivätkä haastattelut olisi tuoneet
mitään uutta, oleellista informaatiota esiin. Kutsu tehtävään oli silti
todellinen yllätys. Ja se on saanut
minun huuleni kestohymyyn. Tänään suuri joulunodotukseni on vaihtunut ensi kesän
haikailuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti