tiistai 4. joulukuuta 2012

Elämässäni tapahtuu ihmeellisiä asioita


Heräsin tähän aamuun oksentamaan räät kurkustani, huomaamaan kuinka kalpeat kasvoni ovat ja miten ylirasittuneet silmäni täsmäävät nenästäni vuotavan veren väriin. Oi tätä kipeänä olemisen autuutta! Olen tämän syksyn aikana sairastellut poikkeuksellisen paljon, vähintään kerran kuukaudessa. Tänään sille löytyi kuitenkin todennäköinen syy: terassillani kasvaa mitä ilmeisimmin hometta. Asia ei ole itsessään miellyttävä, mutta iloitsen siitä, että jatkuvalle sairastelulleni on vihdoin löytynyt selitys.  Onhan se masentavaa jäädä koulusta pois tenttiviikon lähestyessä, eikä vapaapäivinäkään löydy energiaa ottaa opiskelukavereita kiinni. Olen kuitenkin päättänyt olla lannistumatta. Aion pitää tämän asian rukouksissani ja toivoa, että tänä aamuna lähettämäni sähköposti taloyhtiölle saa tarvittavia toimenpiteitä aikaan. Jumalalla kun on usein tapana yllättää meidät positiivisesti.

Seuraavaksi eräs tämänpäiväinen rukousvastaus ja tarina siitä, kuinka Jumala yllätti minut.

Viime keväästä asti olen haaveillut työskenteleväni ensi kesän Joutjärven seurakunnan nuoriso- ja rippikoulutyön parissa. Heti syksyn lähestyessä kyselin eräältä ystävältäni miten sitä tulisi hakea. Asia jäi kuitenkin vähän hämäränpeittoon. Parin viikon kuluttua tästä keskustelusta halusin tehdä jotain asian eteen ja päätin lähettää seurakunnan paimenelle hakemuksen sähköpostitse. En kerennyt kuitenkaan edes aloittaa kirjoittamista, kun sähköpostiini saapui ilmoitus Lahden seurakuntien vapaista kesätyöntekijän paikoista. Se jo itsessään oli minulle suuri rukousvastaus ja stressin lievittäjä: nyt minulla oli sähköpostiosoite, johon hakemus tuli virallisesti lähettää.

Kirjoitin hakemukseni ja rukoilin mielettömästi, että voisin päästä haastatteluun. Kalenteriini merkkaamat haastattelupäivät lipuivat ohi ja toivoni rappeutui. En tiennyt enää mitä tehdä ensi kesänä. Oli vaikea luopua siitä ajatuksesta, että olisin voinut saada tuon työn. Olisin voinut työskennellä siinä seurakunnassa, jossa olen varttunut. Ja niiden ihmisten keskellä, jotka ovat jo entuudestaan sydämessäni. Olisin myös voinut työskennellä Lahdessa, siinä kaupungissa, jossa minun tulee muutenkin ravata paljon ensi kesänä, kun toimin siellä kaasona. Siskoni linkitti pettymykseeni muiden seurakuntien kesäteologihakuja, mutta joku pidätti minua hakemasta yhteenkään.

Lopulta päädyin kuitenkin siihen, että ehkä minun tulee vain hakea kesätöihin Helsingin kauppojen kassoille. Hakemuksia minun on pitänyt ryhtyä kirjoittamaan jo aika sitten, mutta sairasteluni ovat suodattaneet suurimman osan opiskelujeni ulkopuolisista töistä pois. Täten en ole saanut aikaan hakea vielä minnekään muualle.

Tänään, päivänä joka alkoi ryntäyksestä vessanpöntön ääreen oksentamaan, sain Joutjärven seurakunnan paimenelta tekstiviestin, jossa kysyttiin kiinnostustani kesätyöntekijän pestiä kohtaan. Luulin, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia tähän unelmaduuniin, sillä en ollut päässyt edes haastatteluihin asti. Ilmeisesti minulla ei vain ole ollut tarvetta tulla haastatteluihin, sillä päätöksentekijät ovat tunteneet minut, eivätkä haastattelut olisi tuoneet mitään uutta, oleellista informaatiota esiin. Kutsu tehtävään oli silti todellinen yllätys. Ja se on saanut minun huuleni kestohymyyn. Tänään suuri joulunodotukseni on vaihtunut ensi kesän haikailuun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti